Ihminen on maailman historiassa nuori laji
Ihminen ja ympäristö

Ihminen on maailman historiassa nuori laji

Ihminen on evolutiohistoriaan nähden hyvin nuori laji. Maapallon kehityksen on päätelty alkaneen alkuräjähdyksestä noin 4,6 miljardia vuotta sitten. Ensimmäisten eliöiden kehitykseen kului tästä vielä hyvin pitkä aika, noin miljardi vuotta. Ihmisen suku alkoi kehittyä vasta hyvin myöhään tästä ja omaksi kehityshaarakseen se erosi evoluutiossa noin 2 miljoonaa vuotta sitten. Tämä ihmisen alkumuoto oli vielä hyvin kaukana nykyisestä ihmisestä, mutta kuitenkin tunnistettavissa ihmisen kantamuodoksi.

Ensimmäiseksi selkeäksi ihmisen kantamuodoksi voidaan jäljittää pystyihminen Homo Erectus, joista on kehittynyt useita ihmisen alalajeja. Maapallolla eli siis monia eri ihmislajeja samaan aikaan, mutta useimmat niistä kuolivat sukupuuttoon. Yksi parhaiten tunnetuista nykyihmisen kantamuodon kanssa samaan aikaan eläneistä on neandertalin ihminen, jonka nykyihmisen kantamuoto kuitenkin syrjäytti. Neandertalin ihminen ei ole nykyihmisen esimuoto, vaan kehityslinjat ovat erkaantuneet toisistaan aiemmin. Nykyihmisen perimästä löytyy kuitenkin neandertalilaista, joten nämä kaksi lajia ovat risteytyneet keskenään. On arvioitu, että noin 30 000 vuotta sitten tapahtui käännös, jolloin nykyihminen saavutti ainoan ihmislajin aseman ja alkoi levitä maapallolle.

Ihminen on sopeutuvainen laji

Nykyihmisen leviäminen kaikkialle maapallolla on todennäköisesti seurausta ihmisen erittäin hyvästä sopeutumiskyvystä ja älykkyydestä. Ihmisellä on myös poikkeuksellisen hyvä puhe- ja kommunikaatiokyky ja sosiaalisena eläimenä hyvät valmiudet työskennellä ryhmässä. Nämä kaikki ovat ominaisuuksia, jotka mahdollistavat uusiin ympäristöihin muuttamisen.

Ihminen on jo alkuajoistaan saakka muokannut ympäristöään itselleen sopivammaksi. Poikkeuksellista tästä muokkauksesta tekee esimerkiksi työkalujen ja tulen käyttö. Maanviljelyn alettua ihmiset ovat myös onnistuneet rakentamaan entistä paremmin yhteiskuntia ja kaupunkeja ja oppineet hyödyntämään luontoa omiin tarpeisiinsa.

Erityisesti viimeisen sadan vuoden aikana ilmenneet ympäristöongelmat todistavat, että ihminen on muokannut luontoa peruuttamattomasti ja vaikutus näkyy paljon muuallakin kuin vain paikallisesti. Sopeutuvana lajina ihmisellä on myös mahdollisuus korjata aiheuttamiaan ympäristöongelmia, mutta se vaatii runsaasti uutta tietoa ja tutkimusta, sekä muutosta nykyisenlaiseen elämäntapaan.