Ympäristömyrkyt säilyvät luonnossa pitkään

Ympäristömyrkyiilä tarkoitetaan erilaisia kemikaaleja, jotka ovat joutuneet ympäristöön ihmisen toiminnan seurauksena. Osa niistä on alunperin tarkoitettu myrkylliseksi, osan vaikutuksia taas ei ole tunnettu. Myrkyllisyyden määrä vaihtelee, mutta kaikille on yhteistä, että ihminen ei tarvitse näitä myrkkyjä omiin elintoimintoihinsa ja ne ovat haitallisia.

Monille ympäristömyrkyille on tyypillistä myös se, että ne rikastuvat ravintoketjussa. Tämä tarkoittaa sitä, että vaikka pitoisuus esimerkiksi meren planktonissa olisi hyvin pieni, kasvaa se plantktonia syövän eliön kudoksissa suuremmaksi. Jos jokin toinen eliö syö tämän planktonia syöneen eliön kasvaa pitoisuus jälleen, sillä myrkyt eivät poistu aineenvaihdunnan mukana. Tästä johtuen ympäristömyrkyistä ovat kärsineet erityisesti huippupedot, joiden pääravinto koostuu toisen eläimen lihasta.

Mitä ympäristömyrkkyjä ympärillämme on?

Ympäristömyrkkyjen ongelmallisuus on myös siinä, että niitä on hankala välttää, sillä ne kulkeutuvat erittäin pitkiä matkoja. Muun muassa dioksiinit ja PCB-yhdisteet säilyvät ympäristössä erittäin pitkään. Dioksiineja syntyy tahattomasti kloorauksessa ja epätäydellisessä palamisprosessissa ja PCB:tä on ollut aiemmin eristeenä, mutta sen käyttö on nyttemmin kiellety. Pitkäikäisyytensä vuoksi ne eivät kuitenkaan tule poistumaan ympäristöstä.

Muita ympäristömyrkkyjä ovat esimerkiksi palonestoaineet, torjunta-aineet, orgaaniset tinayhdisteet ja metyylielohopea. Näistä osa voi aiheuttaa esimerkiksi hermostovaurioita ja ne ovat erityisen haitallisia kasvuikäisille. Ympäristömyrkkyjen kertyminen estetään parhaiten kun jätteet hävitetään asianmukaisesti ja ongelmajäte viedään sille kuuluvaan paikkaan.