Vieraat lajit ympäristössä

Useat ympäristöt ovat saavuttaneet oman ekosysteemin tasapainon hyvin pitkällä ja hitaalla kehityksellä, joissa lajit ovat evoluution myötä kehittäneet sopeutumismekanismeja omassa elinympäristössään. Lajien yhteiselo saattaa olla tasapainossa ja osa lajeista toimii toisten ravintona hyödyntäen myös itse ekosysteemin resursseja. Jos ekosysteemiin tuodaan vieras laji, joka ei ole ollut osana tätä kehitystä, saattaa koko ekosysteemin tasapaino järkkyä.

Ekologinen lokero määrittää lajin tehtävän elinympäristössä

Jokaisella samassa ympäristössä elävällä lajilla on oma ekologinen lokero, joka kuvaa sitä tilaa, minkä laji ekosysteemissä eli tai omassa elinympäristössään tarvitsee. Ekologiseen lokeroon kuuluu esimerkiksi lajin ravinto ja elintila. Syrjäyttävän kilpailun periaatten mukaan kaksi lajia, joilla on samanlainen ekologinen lokero ei voi elää samassa ekosysteemissä täydellisessä tasapainossa, vaan toinen lajeista syrjäyttää toisen. Ekologiset lokerot menevät usein osittain päällekkäin lajien kesken, mutta ne ovat harvoin täysin samanlaisia.

Jos olemassa olevaan ekosysteemiin ilmaantuu uusi laji, jonka ekologinen lokero vastaa jo olemassa olevan lajin ekologista lokeroa, voi syrjäyttävän kilpailun periaatteen mukaisesti käydä niin, että ekosysteemissä aiemmin ollut laji syrjäytetään. Vieraalla lajilla ei välttämättä ole luontaisia vihollisia uudessa ympäristössä ja se voi alkaa lisääntyä hallitsemattomasti vieden samalla elintilaa muiltakin kuin syrjäyttämältään lajilta. Jos laji sattuu olemaan sopeutumiskykyinen ja sen ekologinen lokero on laaja, se voi levitä myös muualle uudesta elinympäristöstä.