Mitä ympäristö tarkoittaa?

Ympäristö mielletään usein luonnoksi, mutta se voi olla paljon muutakin, vaikka luontokin toimii ympäristönä. Kun puhutaan ympäristöstä, täytyy ensin erotella tarkoitetaanko sillä elinympäristöä vai jotakin laajempaa kokonaisuutta.

Maapallo on laajin ihmisen tuntema elinympäristö

Tämän hetkisen tiedon mukaan maapallo on ainoa planeetta aurinkokunnassamme, jolla on elämää ainakaan siinä muodossa, missä ihmiset ovat tottuneet sen luokittelemaan. Näin ajateltuna maapallo on siis laajin elinympäristö, joka on olemassa. Jos taas puhutaan myös muusta ympäristöstä, voidaan laskea mukaan myös muut planeetat, ja elinympäristönä maapallo on täysin riippuvainen myös maapallon ulkopuolisesta ympäristöstä, sillä se tarvitsee Auringon valoa ja lämpöä. Avaruudesta tulee lisäksi maapallolle kosmista säteilyä, meteoreja ja esimerkiksi vuorovesi johtuu Auringon ja Kuun aiheuttamasta vetovoimasta. Edes maapallon kokoinen elinympäristö ei siis voi toimia yksinään vaan se on vuorovaikutuksessa muiden ympäristöjen kanssa.

Mitä elinympäristö tarvitsee?

Jos puhutaan elinympäristöstä, sen tulee täyttää tietyt kriteerit. Nämä kriteerit ovat elämän jatkuvuuden kannalta olennaisia. Toisaalta elämää on löydetty sellaisistakin paikoista, joita on pitkään pidetty sitkeimmillekin eliöille kelvottomina paikkoina, joten maapallolta löytyy hyvin vähän täysin elottomia paikkoja.

Monet hyvin haastavissa olosuhteissa elävät eliöt ovat rakenteeltaan ja fysiologialtaan yksinkertaisia, ja ne pystyvät usein tarvittaessa muuttumaan niin sanotuiksi lepoasteiksi, jossa niiden aineenvaihdunta laskee lähes olemattomiin ja käynnistyy taas, kun olosuhteet ovat otolliset. Tällaisia eliöitä ovat esimerkiksi arkkieliöt, jotka selviävät ja jopa viihtyvät äärimmäisissä olosuhteissa, kuten äärimmäisen suolaisissa vesissä tai kuumissa lähteissä.

Arkit ovat sopeutuneet juuri tietynlaisiin elinympäristöihin, kuten muutkin eliöt. Jokainen eliö tarvitsee omalta elinympäristöltään tiettyjä asioita, kuten mahdollisuuden saada ravintoa, optimaalisen lämpötilan ja elämän jatkuvuudeksi lisääntymismahdollisuuden. Elämälle tunnusomaista on se, että eliöt syntyvät, kasvavat ja kuolevat ja niiden on lisäännyttävä ja siirrettävä perimäänsä eteenpäin lajin säilymiseksi. Monet lajit eroavat toisistaan sillä, mikä on niiden kannalta optimaalinen elinympäristö.

Vaatimukset elinmpäristölle kasvavat eliön monimutkaistuessa

Monet fysiologialtaan monimutkaisemmat eliöt eivät selviä arkkien elinympäristöjen kaltaisissa olosuhteissa. Erityisesti nisäkkäiden, lintujen ja matelijoiden fysiologia vaatii runsaasti ympäristöltään. Vaihtolämpöisten oma ruumiinlämpö vaihtelee ympäristön lämmön mukaan, joten ne eivät tule toimeen kylmässä erityisen pitkään. Suomen matelijat vaipuvatkin talvella horrokseen, sillä ne eivät pysty hankkimaan ravintoa Suomen talvessa ja niiden ruumiinlämpö laskisi vaarallisen alhaiseksi. Horroksessa niiden ruumiinlämpö on +2-5 celcius-astetta, mutta niiden elintoiminnot ovat riittävän alhaiset, jotta ne selviävät talvesta.

Nisäkkäät ja linnut puolestaan ovat tasalämpöisiä, joten niiden ruumiinlämpö säilyy samana ympäristön lämpötilasta huolimatta. Tästä johtuen ne joutuvat käyttämään runsaasti energiaa siihen, että lämpötila pysyy samana. Tasalämpöiset vaativat siis elinympäristöltään mahdollisuuden saada runsaasti ravintoa, koska ne kuluttavat sitä paljon pitääkseen yllä elintoimintojaan. Nisäkkäät, linnut ja matelijat tarvitsevat myös happea, jota niiden aineenvaihdunta käyttää ja tuottaa hiilidioksidia ja vettä. Näin ollen ne eivät voi elää hapettomissa olosuhteissa.

Kasvit puolestaan tuottavat happea ja käyttävät hiilidioksidia ja vettä ja tuottavat happea ja glukoosia. Tätä reaktiota sanotaan fotosynteesiksi ja siihen kykenevät kasvien lisäksi kaikki eliöt, joilla on viherhiukkasia. Näitä ovat esimerkiksi levät ja eräät alkueliöt.