Järvet ja joet

Suomessa on runsaasti järviä ja jokia ja makean veden määrä on korkeampi kuin monessa muussa maassa. Elinympäristönä järvet ja joet ovat vaihtelevia ja usein erittäin monipuolisia. Suomessa järvet voidaan jakaa kolmeen eri tyyppiin ravinnepitoisuutensa mukaan. Järviä voidaan jakaa myös niiden syntytavan mukaan, jolloin ne jaetaan kahteen luokkaan. Järvistä lähtee usein laskujokia, jonka mukana vettä poistuu. Jos järvessä ei ole laskujokea, voi vettä poistua ainoastaan silloin kun se haihtuu ilmaan. Nämä järvet ovat silloin erittäin suolapitoisia ja tästä esimerkinä toimii Iso suolajärvi ja Kuollutmeri.

Järven eliöstö vaihtelee järven ravinteikkuuden ja sijainnin mukaan

Järvet ovat rajattuja ekosysteemejä, mutta ne ovat kuitenkin vuorovaikutuksessa muiden ekosysteemien kanssa esimerkiksi ravinnekuormituksen kautta. Osa järvieläimiksi laskettavista eläimistä pesii maalla, mutta viettää kuitenkin suuren osan ajastaan järvessä, eikä tulisi toimeen ilman sitä.

Suomessa järvet ovat tyypillisesti joko kirkasvetisiä tai ruskeavetisiä riippuen maaperän humuspitoisuudesta. Kirkasvetiset järvet ovat melko vähäravnteisia, mutta niissäkin esiintyy alueellisia eroja. Erityisesti kalkkipitoisella maaperällä ja savikkoalueilla järvet ovat usein runsasravinteisia ja tuotanto on runsasta.

Suomen järville tyypillisiä kaloja ovat esimerkiksi lohikalat ja muikut. Ahvenia esiintyy erityisesti happamissa vesissä, sillä ne sietävät hyvin myös matalampaa pH:ta. Järvien rannoilla esiintyviä lintuja ovat muun muassa telkkä ja silkkiuikku. Useat nisäkkäät elävät lähellä järviä, vaikka eivät suoraan olisi järvestä riippuvaisia. Järvi saattaa kuitenkin tarjota ruokapaikan ja mahdollisuuden peseytyä ja vilvoitella.

Joet toimivat laskuvirtoina mereen ja järviin

Joki toimii osana veden kiertoa, jossa esimerkiksi sade- ja sulamisvedet päätyvät pieniin puroihin, jotka yhdistyvät hiljalleen joiksi. Erityisesti tropiikissa ja savannialueella on tyypillistä, että sadealueella joet tulvivat voimakkaasti ja kuljettavat mukanaan runsaasti ravinteita. Esimerkiksi Amazonilla jokien paikka muuttuu jatkuvasti veden virtauksen myötä. Joet saattavat myös muodostaa koskia virtauspaikoissa. Näihin on usein muodostunut aivan oma ekosysteeminsä. Osittain jäätyneissä koskissa viihtyy esimerkiksi koskikara.

Joet toimivat tärkeänä vedenkuljetusjärjestelmänä ja ne ovat tärkeä vedenlähde maalla eläville eläimille. Jokien varrella asuu myös runsaasti eläimiä, jotka ovat riippuvaisia joista joko pesäpaikkana tai ravinnon kannalta. Tällaisia eläimiä ovat muun muassa saukko ja majava. Myös esimerkiksi lohien täytyy päästä uimaan jokia pitkin, jotta ne voivat kutea yläjuoksulla. Karhut ja monet petolinnut, kuten kotkat puolestaan saalistavat yläjuoksulle matkaavia lohia ja tuovat näin oman lisänsä joki-ekosysteemien vuorovaikutukseen muiden ekosysteemien kanssa. Monet joet ovat kärsineet maatalouden vaikutuksista ja niihin kertyneestä ravinnekuormasta, joka on saanut aikaan jokien rehevöitymistä. Joet ovat myös kuljettaneet ravinteita mukanaan mereen, jossa rehevöityminen on yksi merkittävimmistä ongelmista.