Irti kertakäyttökulttuurista

Yhä useampaa on alkanut kiinnostaa se, paljonko jättää roskia jälkeensä milloin mistäkin. Kun vie roskapussin keittiöstä, on ihan perusteltua miettiä, paljonko pussin sisällöstä päätyy lopulta kaatopaikalle ja paljonko siitä voidaan hyödyntää vaikkapa energiantuotannossa.

Kaikilla tuotteilla on jonkinlainen elinkaari. Usein ajatellaan, että tuotteen mahdollisimman pitkä elinkaari tarkoittaa sitä, että se on myös mahdollisimman ympäristöystävällinen. Mutta esimerkiksi kertakäyttömuki pysyy luonnossa kymmeniä tuhansia vuosia, vaikka sitä käytetäänkin usein vain pari tuntia. Onko elinkaari siis pitkä vai lyhyt? Ongelma piilee siinä, että kyseessä on kertakäyttötuote, eli markkinoija ei ole ajatellutkaan tuotteen elinkaarta yhtä käyttökertaa pidemmälle.

Mikä ihmeen kertakäyttökulttuuri?

Tietyistä kertakäyttötavaroista ei päästä koskaan eroon. Esimerkiksi näin koronapandemian aikaan on suorastaan välttämätöntä, että kertakäyttömaski on ihan oikeasti vain kertakäyttöön. Muovikaan ei ole aina mikään paholainen, sillä esimerkiksi muoviin kääritty kurkku säilyy jääkaapissa paljon pidempään kuin ilman muovia – näin vähennetään ruokahävikkiä.

Isompi ongelma on se, että asiat, joita ei ole tarkoitettu kertakäyttöön, ovat muuttuneet kertakäyttötavaraksi. Näitä ovat esimerkiksi älylaitteet, vaatteet, keittiön pienkodinkoneet sekä huonekalut. Esimerkiksi vuosituhannen alussa oli ihan tyypillistä, että mikroaaltouuni hajosi usein jo parissa vuodessa ja korjaajaa ei kannattanut edes etsiä kahdesta syystä: korjaaja ei pystynyt korjaamaan laitetta ja uuden laitteen hinta oli niin matala, että kuluttajalle oli kätevämpää vain ostaa uusi mikro.

Edellisen esimerkin kaltaiset tapaukset ovat johtaneet siihen, että elektroniikasta ja tekstiileistä syntyvän jätteen määrä on räjähtänyt käsiin, ja vasta 2010-luvun lopulla asia on alettu näkemään todella ongelmana.

Mikä ratkaisuksi?

Tärkeintä on aina varmistaa, että ostamasi tuotteet eivät olisi kertakäyttötavaraa; että valitsemasi käyttötavarat tai lahjat olisivat mahdollisimman kestäviä ja mielellään korjattavissa. Erilaisia naamiaisvaatteita ja muuta rekvisiittaa ei kannata suinkaan aina heittää pois, vaikka tuntuisi, että niitä ei käyttäisi – kaverilla tai naapurilla voi olla suorastaan tarve niille. Kannattaakin pitää pienellä porukalla inventaario siitä, mitä naamiasasusteita löytyy ja hyödyntää tätä sitten, kun on aika taas juhlia. Hyväkuntoisia tavaroita voi myös lahjoittaa kouluille tai teattereille.

Vaatteita heitetään turhan usein pois, jos niihin tulee reikä. Kannattaa kuitenkin opetella hieman neulomaan ja sitä kautta olla mukana pidentämässä tuotteen elinkaarta. Hieman parempien vaatteiden kohdalla voi olla tarve kääntyä ammattilaisen puoleen. Ompelijoilla on nykyään toimipisteitä ihan jo vaikka kauppakeskuksissa ja asiakkaat tuovat sinne vaatteita korjattavaksi. Kannattaakin siis etsiä lähialueelta ompelija ja tiedustella, mihin hintaan minkäkin korjaustyön saa.

On myös erityisen tärkeää, että ostaessa mitä tahansa ei sorru menemään vain hinta edellä. Kannattaa maksaa hieman enemmän siitä, että laitteesta tai tavarasta on iloa vähän pidemmäksikin aikaa. Myös lahjojen kohdalla on paljon mukavampaa, että ne kestävät juhlien jälkeenkin. Kun panostaa laatuun, esimerkiksi juhlakenkiä ei tarvitse ostaa kuin vain kerran – kuten suomalainen sananlaskukin sen sanoo: köyhällä ei ole varaa ostaa halpaa.